Elämäntapa

Takaisin luontoon

13.10.2015

Kypsensin itse kasvattamani ja teurastamani lampaan kylkeä pihanuotiolla. Istuin nuotion ääreen syömään, leikkasin lampaankyljestä siivuja puukolla, katselin miten iltapäivän auringon valo siilautui tammen lehvien lomasta, ja mietin että olen lapsesta saakka kaivannut tällaista yksinkertaista elämää, paluuta takaisin luontoon. Mutta mitä se oikein tarkoittaa, ja mikä siinä viehättää?

Minulle paluu takaisin luontoon ei tarkoita modernin elämäntavan täydellistä hylkäämistä. Minulla on auto ja internet, teen töitä, maksan veroni ja pankkilainani siinä missä muutkin. Kysymys on vain siitä, että nämä modernin maailman elementit eivät vie liikaa aikaa ja tilaa, niin että säilyy mahdollisuus ylläpitää arkista yhteyttä luontoon ja luonnonläheiseen elämäntapaan. Toisaalta, minulle ei ole koskaan riittänyt se, että luonnonläheisyys olisi joku arjesta erillinen saareke, johon modernista elämästä voi aika-ajoin hetkeksi loikata. Olen koettanut hakea elämäntapaa, joka olisi perustaltaan kiireetön, yksinkertainen ja luonnonläheinen, niin että rahatyöt ja kauppareissut ovat sitten niitä modernin maailman elementtejä, joihin voi hetkeksi siirtyä palatakseen taas omaan arkeen. Näin ajateltuna kyseessä ei ole joko / tai -valinta, ei täydellinen loikka kulttuurista toiseen, vaan eräänlainen liukuma ja kasvuprosessi, jossa oma arki ja elämäntapa hiljakseen kehittyy kiireettömämpään suuntaan.

Onko sitten kiireettömyys sama asia kuin paluu luontoon? Onko luonnonläheinen elämäntapa kuin pitkä loma vailla tiukkoja aikatauluja? Aivan näin yksinkertainen ei asia tietenkään ole, vaan luonnonläheiseen tai tietyllä tapaa vanhanaikaiseen elämäntapaan liittyy paljon sellaista työtä jota modernissa elämässä ei enää edes ole. Kaukolämpö pitää kerrostaloasunnon lämpimänä ilman asukkaan ponnisteluita – itse kaadan ja kuljetan puita, sahaan, pilkon ja pinoan. Talvella kannan klapeja sisälle ja sytyttelen tulia. Pelkkä riittävän asuinlämpötilan ylläpitäminen vaatii minulta tietyn määrän fyysistä työtä, josta suuri osa on sidottu vuoden kiertoon ja säähän. Puut on parasta pieniä kevättalvella kun ilma on kuivaa, ja pinota katon alle ennen keskikesää. Kyllä tuon kaltaisten sesonkiluontoisten työvaiheiden kanssa joskus saa tehdä pitkiä työpäiviä, useamman peräkkäin. Mutta se on omasta asenteesta kiinni, kokeeko sen kiireenä tai rasitteena. Itselleni tämä on ollut juuri yksi keskeinen elementti siinä, miksi paluu luontoon viehättää. Koen jotenkin vieraannuttavana ajatuksen siitä, että oman elämän perustarpeet tulisivat vain jostain valmiina. Sen sijaan että olisin vain hyödykkeiden kuluttaja, olen mieluummin läsnä omassa elämässäni aktiivisena ja vastuullisena toimijana. Polttopuiden tekemisen jättämä pieni väsymys tekee kouriintuntuvaksi ja helpommaksi ymmärtää sen, mitä lämpö edellyttää ja paljonko luonnonvaroja menee oman asumukseni lämmittämiseksi.

Läsnäolo on omalla tavallaan runollinen käsite. Voi olla, että kehomme fyysisesti sijaitsee jossain paikassa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että itse kokisimme olevamme läsnä juuri tuossa paikassa. Mielemme voi harhailla muualla niin ettemme oikeastaan havaitse missä olemme, emmekä koe mitään merkityksellistä yhteyttä sijaintipaikan ja oman sisimmän välillä. Tai, voi olla että mielemme on läsnä jossain muualla, mutta unohdamme oman kehomme ja kehollisen suhteemme fyysiseen ympäristöön. Itse olen kokenut että paluu luontoon edustaa juuri kaipuuta keholliseen läsnäoloon; tilaan jossa oman tietoisen mielen, koetun kehon ja havaitun ympäristön välillä vallitsee välitön ja merkityksellinen yhteys. Työ rytmittyy säätilojen mukaan, mieli seuraa säiden vaihtelua, kehollinen ponnistelu sopeutuu käsillä olevan tehtävän mukaan. Marjoja ja sieniä poimiessa tai kalastaessa ei niinkään tarvitse ponnistella, on aikaa havainnoida ympäristöä ja nauttia väreistä ja tuoksuista. Kaikki tämä on samalla kuin sanaton viesti ihmiselle: ”No niin, minä olen tässä, osana tätä kaikkea. En ole ulkopuolinen enkä irrallinen. Tuolla ui kuikka, minä näen kuikan ja kuikka näkee minut. Taivaanrantaan kasautuvat pilvet enteilevät sadetta. Jos sade nousee, se kastelle yhtä lailla sekä kuikan että minut.

Luonnontieteellisesti tarkasteltuna näyttää yhä enemmän siltä, ettei paluu luontoon ole pelkkää oman tulkinnan luomaa romanttista tunnelmaa. Ihmisen mieli ja keho on kehittynyt elämään luonnon rytmissä, tekemään työtä luonnon ehdoilla, syömään yksinkertaista lähiruokaa. Monet elämäntapasairaudet ja epämääräinen henkinen huonovointisuus saattavat olla paljolti seurausta siitä, miten kauas moderni elämäntapa on vieraantunut ihmisen luontaisesta elämänpiiristä. On jopa tutkimustuloksia, joiden mukaan maaperässä yleisenä esiintyvä mycobacterium vaccae -bakteeri ihmiskehoon joutuessaan vaikuttaa elimistöön masennuslääkkeen tavoin. Maaperän tuoksujen aistiminen ei siis ole pelkkää esteettistä mielihyvää, vaan saattaa sisältää aivan konkreettisia lääkinnällisiä vaikutuksia.

takaisin luontoonMutta entä se lihan syöminen? Tiedän, että monille ihmisille eläimen kasvattaminen ja ravinnoksi tappaminen on osoitus piittaamattomuudesta, merkki siitä että ihminen pitää itseään luomakunnan herrana jolla on oikeus hyödyntää toisia luontokappaleita oman ruokahalunsa tyydyttämiseksi. No, ymmärrän tuon ajattelutavan, mutta en näe sitä ainoana mahdollisena tulkintana. Itse koen niin, että kun olen omin käsin osallistunut karitsan syntymään ja kasvuun, hoitanut ja ruokkinut ja lopuksi teurastanut, niin en voi kuvitella olevani jotenkin tämän ravintoketjun ulkopuolella. Kotikasvatettua lihaa syödessäni varsin konkreettisesti muistan olevani osa luontoa. Elämäni on jatkuvasti sen varassa miten luomakunta tuottaa happea ja ravintoa, joka virtaa kauttani, ja aikanaan tulen luovuttamaan oman kehoni matojen ruuaksi, takaisin kiertoon. Koen tämän jollain alkukantaisella tavalla hyvin rauhoittavana; tässä on ihmisen osa, tämä on jotain ikiaikaista ja muuttumatonta, joka yhdistää meitä kaikkia.

Saatat tykätä myös näistä

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti

Jatkamalla tällä sivustolla hyväksyt evästeet Lisätietoja

Tribe.fi käyttää evästeitä joka mahdollistaa sisällön personoinnin, tilastoinnin ja mainoksien esittämisen sivustolla.

Sulje