Keho ja Mieli

Anteeksiantaminen antaa voimaa

14.10.2014

Ensimmäiset anteeksipyytämis- ja anteeksiantamistapahtumat käydään kuvitteellisella päiväkodin hiekkalaatikolla: Tyttö rakentaa hienon hiekkalinnan, jonka poika tulee ja potkii kasaan. Tyttö pillahtaa itkuun, aikuinen saapuu paikalle, ojentaa poikaa ja käskee pyytämään tytöltä anteeksi. Ehkä aikuinen kertoo pojalle kuinka pahalta tytöstä tuntuu hiekkalinnan rikkominen, ehkä ei. Ehkä aikuinenkaan ei ymmärrä anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen perimmäistä merkitystä vaan pitää niitä osana käytöstapoja. Mitä vähemmän tunteita käsitellään asian sovittelemisessa, sen vaikeampaa lapsen on ymmärtää mistä on kyse. Asia on lapselle vaikea joka tapauksessa. Aikuinen tivaa anteeksipyyntöä ja lopulta poikaakin harmittaa ja hän pyytää tytöltä anteeksi. Ehkä hän pyytää anteeksi vain siksi, että aikuinen niin vaatii tai välttääkseen rangaistuksen. Seuraavaksi aikuinen käskee tytön antamaan anteeksi pojalle, koska tämä on sitä pyytänyt. Tyttö huomaa, että poikaa harmittaa, mutta ei silti ymmärrä miksi täytyy antaa anteeksi. Siksikö, että toinen katuu? Vai siksi, että aikuinen niin vaatii? Annetaanko anteeksi siksi, että toisellekin on tullut paha mieli? Tuliko paha mieli tytön itkusta vai aikuisen vaatimuksesta? Viimein tyttö mutisee ”saat anteeksi”, mutta se ei vie pois loukattuja tunteita, jotka jäävät muistijäljeksi mieleen. Ehkäpä tyttö kokee, ettei saa riittävää lohtua, hänen tunteitaan ei arvosteta vaan niitä jopa vähätellään ja poika tuntuu pääsevän tekosistaan kuin koira veräjästä.

Edellä kuvatun kaltaiset tapahtumat tekevät anteeksiantamisesta vaikeaa vielä aikuisenakin. Miksi pitäisi antaa anteeksi jos itsestä tuntuu pahalta? Miten anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen hyvittäisi itse teon? Tarkoittaako anteeksiantaminen sitä, että täytyy vain niellä se paha mitä on kokenut? Vielä aikuinenkin voi miettiä miksi pitäisi olla se kiltti tyttö, jota muut voivat kohdella ajattelemattomuuksissaan huonosti? Paljon helpompaa on uhriutua, katkeroitua ja vaatia hyvitystä. Joissain tapauksissa jopa kosto tuntuu oikeutetulta oman pahan olon purkamiseksi. Näennäisen anteeksiannon jälkeen asia on vain yritettävä unohtaa. Koetut vääryydet eivät kuitenkaan helposti unohdu ja kannamme raskasta taakkaa mukanamme. Kriisitilanteissa nuo käsittelemättömät tunteet puskevat pintaan tai ne aiheuttavat vihaa, kaunaa, häpeää, syyllisyyttä, kostonhimoa… Käsittelemättömät tunteet kulkevat mukanamme ja aiheuttavat kiputiloja kehossamme. Jo katkeruudesta luopuminen saa kehon rentoutumaan ja unen syvenemään.

Anteeksiantaminen on prosessi, jota voi harjoitella

Anteeksiantamista voi alkaa harjoittelemaan ensin ihan pienillä ja mitättömilläkin asioilla:

anteeksiantaminen /Panu LuomaRuuhkassa musta avoauto kiilaa eteen ja sinun täytyy jarruttaa. Sen sijaan, että alkaisit syyllistämään mustan auton kuljettajaa ja painamaan tööttiä tai puimaan nyrkkiä, voit miettiä miltä tilanne tuntuu ja mikä saa sykkeen nousemaan. Johtuuko se eteen ajavan auton merkistä ja mallista? Tai ehkä väristä? Liikennesääntöjen rikkomisesta? Oman matkasi hidastumisesta? Tekoa ei tarvitse jättää huomioimatta, sillä ethän halua muuttua välinpitämättömäksi. Tärkeää on ymmärtää miltä itsestä tuntuu ja miksi. Tuon jälkeen voi mustan auton kuljettajalle antaa anteeksi, koska suurempaa vaaratilannetta ei syntynyt. Voit antaa anteeksi hänen ajattelemattomuudelleen. Ja sen jälkeen voit hyväksyä omat tunteesi ja antaa itsellesi anteeksi reagoinnistasi. Anteeksiantaminen ei ole itse teon hyväksymistä vaan sen tarkoitus on estää katkeruuden ja kostonhalun pesiytyminen mieleen. Jos tällainen harjoitus tuntuu helpolta, voit nostaa haastetta ja kohdata vaikeampia asioita.

Itselleen anteeksiantaminen ei ole helppoa, koska se nostaa esiin oman syyllisyyden ja haavoittuvuuden ja opettaa huomaamaan, ettei itsekään ole virheetön. Häpeä ja pelko ovat juurtuneet kansakuntaamme syvälle, mutta niistäkin voi päästä hiljalleen eroon. Erilaisten tunteiden kohtaaminen, käsitteleminen ja hyväksyminen auttaa meitä päästämään niistä irti. Voimakkaitakaan tunteita ei pidä pelätä vaan tärkeintä on tunnistaa millaiseen toimintaan ne meitä haastavat. Viha on vahva ja hormonaalinen tunne, joka jännittää lihaksemme ja nostaa verenpainetta ja lisää adrenaliinia. Pitkällinen vihanpito on siksi hyvin kuluttavaa. Anteeksiantaminen on yhtä lailla tahtotila kuin vihanpitokin. Jos pystymme päättämään vihanpidon jatkamisesta, voimme päättää myös sen lopettamisesta anteeksiannon kautta.

Muista, että anteeksiantaminen ei ole sinulta pois vaan se on osa vastuun ottamista omasta elämästä. Joissain tapauksissa se on kuitenkin pitkä, haastava ja kipeä prosessi ja voi viedä jopa vuosikausia, että olet käsitellyt kaikki tunteesi ja saavuttanut anteeksiannon. Vasta tuon jälkeen voit päästää asiasta irti. Anteeksiannon jälkeen et voi enää tuoda käsiteltyä asiaa esiin ja käyttää sitä tekosyynä omaan pahoinvointiisi. Olet jo päästänyt asiasta irti ja olet siitä vapaa. Anteeksiantaminen tuo elämään keveyttä, itseluottamusta ja voimaa ja se antaa tilaa myönteisille tunteille kuten rakkaudelle ja ilolle, mutta myös myötätunnolle ja suvaitsevaisuudelle. Anteeksiantaminen auttaa päästämään irti sellaisista asioista, joille ei enää pysty tekemään mitään.

(Kuvat: Panu Luoma)

Saatat tykätä myös näistä

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti

Jatkamalla tällä sivustolla hyväksyt evästeet Lisätietoja

Tribe.fi käyttää evästeitä joka mahdollistaa sisällön personoinnin, tilastoinnin ja mainoksien esittämisen sivustolla.

Sulje