Keho ja Mieli

Hyvinvoinnin tasapaino – kirjoittajaesittely

13.7.2015

Arki ahdistaa lukemattomia. Elämä on yhtä tasapainoilua kun paineita kasautuu työstä, perheen sisällä, ruokavaliosta tai omaan itseen kohdistuvien odotusten ja vaatimusten takia ja lähes mistä tahansa muustakin. Maanantai saattaa tuntua palana kurkussa tai umpisolmuna vatsassa jo sunnuntaina ja perjantai voi tuntua vielä keskiviikkona olevan valovuosien päässä. Ilo ja kiitollisuus ovat kiven alla. Naistenlehdet ja media, kirjakaupan hyllyt ja hyvinvointikeskukset pursuavat opastusta tasapainoiseen elämään; meditointiin, joogaan, monenlaiseen itsensä kehittämiseen, puhumattakaan kaikista ruokavalioneuvoista, parisuhdevinkeistä ja kuinka kasvattaa lapsensa ”oikein.” Ahdistus kasvaa. Kuinka kukaan, ikinä ja millään tavalla voi hallita tuon kaiken? Ei mitenkään, eikä tarvitsekaan. Tasapaino ei tule ulkoa, ei missään muodossa. Se tulee sisältä.

Kerron oman tarinani. Vielä viisi vuotta sitten olin itse ulkoisesti varmasti ihan tasapainoisen oloinen kahden pojan yksinhuoltajaäiti ja yrittäjä. Näytin kaikille ulospäin olevani kunnossa, mutta purin hammasta monestakin syystä. Yksi merkittävä oli se, että jahtasin jotain, jota ei ole olemassa – täydellisyyttä.  Mitä enemmän ajattelin mitä muut minusta ajattelevat ja mitä enemmän pyrin olemaan se mitä kuvittelin minulta odotettavan, sitä kauemmas itsestäni ajauduin. Kasasin itselleni valtavat paineet, pääni täyttyi törkypuheesta itseäni kohtaan ja kehoni oli joutunut sijaiskärsijäksi. Kaukana tasapainosta.

Sitten, vuonna 2011 jotain naksahti. Pääsin ”sattumalta” kokeilemaan kehonpuhdistusta (sähköisellä laitteella) ja näin kuonaa irtoavan minusta. Kaikki se moska – avoimena kirjana vesivadissa jalkojeni ympärillä. Silloin päätin ottaa ohjat käsiini ja laittaa minut kuntoon itseni takia. Olin niin motivoitunut tekemään itselleni hyvää, huomioimaan omat tarpeeni että ihan kihisi..

Kannatan itsensä kehittämistä, joogaa ja ruokavaliomuutoksia ja monia muitakin asioita jotka helpottavat arkea (kunhan niihin pääsee sisälle). Sen sijaan en niinkään kannata asioiden tekemistä siksi, että joku muu niin sanoo. Sillä aina, kun teemme asioita jonkun muun tarpeesta, erkaannumme vain kauemmas itsestämme ja tuotamme ehkäpä jopa enemmän tuskaa itsellemme kuin mikä oli lähtökohta. Saattaa kuulostaa hieman omituiselta ottaen huomioon, että olen itse antamassa näitä ”tasapainoisen elämän neuvoja” joka päivä fyysisesti asiakkailleni ja mm. facebookissa.

Selitän…

Se, mitä minussa tapahtui vuonna 2011, oli jotain suurta. Kaiketi ensimmäinen kerta kun todella aloin kuunnella sydäntäni. Olin aina tiennyt tiennyt tästä vaistostani – mm. tunteista jotka kertoivat oliko joku suunta oikea vai ei – mutta ensimmäistä kertaa aloin huomata että se todella toimii. Ennen tuota pelkoni olivat olleet ylivallassa ja saaneet minut jättämään huomiotta kehoni ja sydämeni viestit. Siksi jahtasin jotain jota ei ole (omalla kohdallani siis täydellisyyttä).

Tein suuret ruokavaliomuutokset, muutin kaiken. Kerralla paljon ja kuitenkin pikkuhiljaa. Löysin joogan – netistä omalla ajallani, silloin kun minusta hyvältä tuntui ja kokeilin meidtointiakin. Omaksuin kaikenkaikkiaan hyvin erilaisen tavan elää kuin mihin olin itseni opettanut. Kaiken tein koska minä halusin sitä itselleni. Oli kuin lukemattomat lamput olisivat syttyneet minussa. Opiskelin lisää koska se tuntui hyvältä, jatkoin eteenpäin koska todellakin tunnuin pääseväni eteenpäin enkä junnannut enää mieleni ja sieltä kumpuavien pelkojen kahlitsemana paikallaan. Pikkuhiljaa tietoisuuteni kasvoi ja tunsin herääväni moneen asiaan. Kuin joku sammalkerros olisi poistettu aivoistani. Sen sammalikon poistuttua sydämenikin aukesi entistä enemmän ja kaikesta tuli vieläkin luontevampaa ja mukavampaa.

Alkuun mahtui kuitenkin paljon epämukavuutta. Poistin itseni niin monelta mukavuusvyöhykkeeltä kertaheitolla että kyllä kirpaisi. Sain monenlaisia kommentteja muilta, naurahteluja ja ihmetystä. Niillä ei tuossa vaiheessa vaan ollutkaan enää minkäälaista painoarvoa koska minä tiesin nyt minne olin menossa. Ja aioin mennä sinne kaikesta huolimatta. Tuo matkani jatkuu joka päivä. Joka päivä valitsen uudestaan kuunnella kehoani, sen tarpeita ja sydämeni ääntä. Joka päivä haluan jatkaa. Minulle on täysin merkityksetöntä onko jooga ”in” juuri nyt tai mikä ruokavalio on julkkisten käytössä. Tiesin vuonna 2011 heti, että suunta jonka otin, oli oikea. Nautin elämästäni suunnattomasti!

Monet asiakkaani ja lukijani ovat hämmentyneitä. Heiltä kuulen epäilyn ääniä, näen eksyneitä katseita, epävarmuutta ja ahdistusta. He saattavat seurata julkaisujani, käydä kehonpuhdistuksissa, hankkia tuotteitani ja ovat silti yhtä hämmentyneitä. Miksi? Siksi että heistä niin moni on vielä jonkun ulkoisen ohjaama. He lukevat ja kuuntelevat kaikkea sitä mitä joka tuutista tulee eivätkä tiedä mihin pitäisi uskoa ja kenen neuvoja kuunnella. Kirjahyllyt pursuavat hyvän elämän oppaita ja ruokakaapit erilaisia purnukoita. Niin.. siinäpä se. Tiedän, että voin tarjota paljon apua kenelle tahansa. Tiedän että jokainen voi niin halutessaan kohentaa oloaan, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta ainoastaan niin halutessaan. Sillä onko sairas, ylipainoinen, mieleltään väsyksissä tai jumissa ei ole merkitystä. Ainoastaan sillä on merkitystä miten itseään arvostaa syvällä sisimmässään. Silloin kun kukaan muu ei näe eikä kuule. Kaikki mitä ulospäin näkyy on vain heijastumaa tuosta.

Annan siis neuvojani, autan asiakkaitani, mutta tuolla ”matkalla” toivon että heistä jokainen löytää oman sydämensä äänen ja etenee sen mukaan eikä siksi että esim. minä niin sanon. Sitten kun on löytänyt vastauksensa kysymykseen ”miksi?” löytyvät kysymysten ”miten?” tai ”milloin?” vastaukset kuin itsestään. Tasapaino ei tule jumppasalilta tai ruokalautaselta jos ei se ensin tule itsestä. Kun tasapaino on hukassa, kannattaa aina kääntyä sydämen puoleen. Se kertoo kyllä miten ja milloin. Tarvitsee vain alkaa kuunnella. Haaste? Kyllä, mutta vaivan arvoinen sillä sen jälkeen kaikki ja mikä tahansa on niin paljon helpompaa.

”No mutta miten minä sen sydämen äänen yhtäkkiä kuulen?”
Muista vaan; ”miksi?” ja huomaat kyllä.

Kirjoittanut: Mariia Kotila

Saatat tykätä myös näistä

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti

Jatkamalla tällä sivustolla hyväksyt evästeet Lisätietoja

Tribe.fi käyttää evästeitä joka mahdollistaa sisällön personoinnin, tilastoinnin ja mainoksien esittämisen sivustolla.

Sulje