Ravitsemus

Villiyrtit rohdoksina

24.9.2014
villiyrtit

Villiyrtit ja niiden käyttö monipuolisena ravintona ja terveyden edistäjinä on tullut ihmisten tietouteen lähivuosina melkoisella rytinällä. Hortoilijoita tuntuu kyykkivän vähän joka puolella! Villiyrtit ovat lähes jokaisen ihmisen ulottuvilla. Voit kerätä villiyrttejä vehreän kesän jälkeen vielä pitkälle syksyyn. Vaikka et omistaisi omaa pihaa, metsää, peltoa tai mökkitonttia voit silti päästä nauttimaan villiyrteistä, kun vain päätät lähteä luontoon. Suurinta osaa villiyrteistä saa kerätä ilman minkäänlaisia lupia, jokamiehen oikeudella.

Sen lisäksi, että saat pienellä vaivannäöllä kerättyä itsellesi maukkaita aineksia ruuanlaittoon luonnosta, villiyrtit voivat ennaltaehkäistä useita sairauksia ja niillä on hoidettu vuosituhansia ihmisten terveyttä. Yksi yrtti voi sisältää lukemattomia määriä parantavia aineita.

  • Haihtuvat/ eteeriset öljyt mm. edistävät verenkiertoa, desinfioivat, poistavat nestettä ja joko kiihdyttävät tai hidastavat eritystoimintaa. Haihtuvia öljyjä sisältävät esim. timjami, valkosipuli, salvia, kamomilla, fenkoli ja basilika.
  • Lima-aineet, kuten pektiini ja likeniini vaikuttavat tulehduksiin ja edesauttavat haavojen paranemista. Runsaasti lima-aineita sisältävät esim. ruiskaunokki, leskenlehti, kehäkukka ja esikko.
  • Sapoiinit vaikuttavat monin eri tavoin ja niitä on mm. esikossa, koivussa ja keto-orvokissa.
  • Piihappo vahvistaa sidekudoksia, sekä auttaa ihon ja limakalvojen tulehduksissa . Sitä sisältävät esim. kanerva ja nokkonen
  • Karvasaineet kuten alkaloidit ja glykosidit lievittävät kramppeja ja jännitystiloja, sekä helpottavat mahan ja suoliston toimintaa. Karvasaineita esiintyy esim. voikukissa, salviassa ja kehäkukissa.
  • Parkkiaineet ehkäisevät mahan ja suolen limakalvojen tulehduksia, myrkytyksiä ja ihottumien syntyä. Niitä on paljon esim. karhunvatukassa ja poimulehdessä
  • Salisyylihappo tappaa bakteereja ja lievittää kipuja. Salisyylihappoa on mm. pajussa, orvokeissa ja kehäkukassa.

Luettelossa on ainoastaan osa erilaisissa kasveissa esiintyvistä tehokkaista aineista, joilla voidaan edistää terveyttä ja ehkäistä sairauksien syntyä. Nykyään kasveista voidaan erottaa tiettyjä vaikuttavia aineita. Esi-isämme toimivat lähestulkoon vain vaistojensa varassa etsiessään erilaisiin sairauksiin vaikuttavat villiyrtit lääkekäyttöön. Rohdoksina käytettäessä villiyrtit kerätään ja käytetään melkein aina kokonaisina, kuten muinoinkin tehtiin. Tällöin käyttöön saadaan myös kasvin arvokkaat kuidut. Rohtokasvitietous on säilynyt muinaisista ajoista eri kansojen keskuudessa näihin päiviin asti välillä osittain miltei kadoten kristinuskon paheksuessa pakanallisia tapoja ja jälleen taas elpyen mm. benediktiinimunkkien ja Kaarle Suuren vaaliessa tätä tietoutta.

Tavallisimmat villiyrtit voivat auttaa monenlaisissa terveydellisissä ongelmissa ja häiriötiloissa ja taas toisaalta erilaisiin ongelmiin löytyy useita villiyrttejä, mitkä voivat auttaa ja helpottaa oloa. Voit kerätä villiyrttejä hoitaaksesi tiettyä sairautta, ennaltaehkäistäksesi mahdollisia sairauksia, vahvistaaksesi kehoasi tai tiettyä elintä sekä tasapainottaaksesi elimistöäsi ja olemustasi. Voit esimerkiksi kerätä yrttejä, mitkä hillitsevät tulehduksia, poistavat nesteitä tai vaikkapa puhdistavat koko kehoa. Olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kaikki villiyrtit eivät vaikuta samalla tavoin kaikilla ihmisillä. Toinen voi saada jostain tietystä kasvista nopeasti apua ongelmaansa, kun taas joku toinen nauttii kasvin hyvistä ominaisuuksista vasta pitkäaikaisen käytön jälkeen. Kaikki ihmiset reagoivat yksilöllisesti.

Tässä muutamat helposti tunnistettavat villiyrtit ja niiden terveysvaikutuksia:

  • Nokkonen on kehoa vahvistava kasvi. Sillä hoidetaan mm. anemiaa ja iho-ongelmia, parannetaan nivelvaivoja, edistetään hiusten kasvua ja nostetaan vireystasoa. Nokkonen lisää vastuskykyä, poistaa kuona-aineita, hoitaa maksaa, munuaisia ja suolistoa,  sekä kerrotaan sen voimistavan myös mieskuntoa. Ulkoisesti nokkonen lisää pintaverenkiertoa ja kansanlääkinnässä on piiskattu ihoa tuoreilla nokkosilla hoidettaessa mm. kihtiä ja halvauksia. Se sisältää mm. rautaa, kalsiumia, magnesiumia, piitä, foolihappoa, C-, D- ja K-vitamiinia. Nokkosen lehdissä on huomattava määrä klorofylliä eli lehtivihreää ja nokkosen siemenissä rasvahappoja, E-vitamiinia, sekä karvas- ja lima-aineita. Nokkonen on yksi parhaimmista ja monipuolisimmista villiyrteistä, mutta ethän kerää sitä tallien, navettojen tai tunkioiden laitamilta, sillä näissä paikoissa nokkoset sisältävät nitraatteja runsaasti.
  • Siankärsämö vahvistaa immuniteettia, hillitsee tulehduksia, lievittää kipua ja hoitaa suolistoa sekä edistää maksan toimintaa. Siankärsämöllä hoidetaan mm. vilustumisoireita, keuhkoputkentulehduksia, naistenvaivoja, ummetusta, peräpukamia, korkeaa verenpainetta ja huonoa ääreisverenkiertoa. Kansanlääkinnässä astmaatikkojen on toivottu saavan apua siankärsämön savun hengittämisestä. Ulkoisesti sillä hoidetaan haavoja ja paiseita sekä särkeviä jäseniä reumassa ja kihdissä. Sievän ja siisti arven saamiseen on käytetty siankärsämön lehtimurskaa.  Se sisältää mm. magnesiumia, seleeniä, kaliumia, mangaania, flavonoideja, salisylaatteja, eteerisiä öljyjä, karvasaineita, parkkiaineita sekä C- ja E-vitamiineja. Siankärsämö on erinomaista kuivatettuna ja siitä voi käyttää niin lehdet kuin kukatkin. Siankärsämö kukkii vielä syyskuussakin ja siitä valmistettu tee on myös erittäin hyvänmakuista!
  • Piharatamo tunnetaan haavojen ja ruhjeiden hoitajana. Sen lisäksi sillä hoidetaan yskää ja muita hengitystieinfektioita, vatsavaivoja, hyönteisten pistoksia ja iho-ongelmia. Piharatamo sisältää mm. betakaroteenia, kalsiumia, C-vitamiinia, lima-aineita, parkkiaineita ja piihappoa.
  • Poimulehti (kuvassa) tunnetaan naisten omana rohdoksena, sillä säännöllisesti käytettynä se voi lievittää kuukautis- ja vaihdevuosivaivoja sekä tasapainottaa hormonitoimintaa. Poimulehti rauhoittaa vatsaa ja edistää ruuansulatusta, vahvistaa sidekudoksia, lievittää kipuja, poistaa turvotuksia ja tulehduksia. Sillä voidaan hoitaa myös ripulia ja verenvuotoja. Poimulehti on hyvin C-vitamiinipitoinen ja se sisältää myös eteerisiä öljyjä sekä parkkiaineita. Poimulehden tuoreista lehdistä ja juurista on tehty ennen vanhaan voiteita, joita käytettiin haavojen ja lievien murtumien hoitoon.

Rohtoyrttien kerääminen, säilöminen ja käyttö

Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossaRohtoyrttien käyttöön voidaan liittää ja liitetäänkin hieman mystiikkaa ja erilaisia uskomuksia. Rohdoksista monille tuleekin mieleen kuun valossa hissukseen hiippaileva taikavoimia luonnosta hakeva ja kuunvaiheita tarkkaileva noita. Se lienee kuitenkin osittain liioittelua, kun kyseessä on kansanperinteisiin ja vuosisatoja vanhoihin tapoihin pohjautuva perinnetietämys kasveista ja niiden vaikutuksista. Keräsin ohjeet rohdoksina käytettävien yrttien keruuseen, valmistukseen ja käyttöön Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen kirjasta Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa. Nämä ohjeet eivät juurikaan eroa muista eteeni tulleista keräämis- tai säilömisohjeista. Ihanan herkullisen lisän näihin ohjeisiin tuo kuitenkin kuun vaikutus rohdoskasveihin ja niiden käsittelyyn.

Paras vuodenaika villiyrttien keräämiseen on yleisesti ottaen kevät, mutta esimerkiksi monia kasvien juuria ja hedelmiä on parasta kerätä syksyisin. Täydenkuun aika on erinomainen aika kerätä lähes kaikkia kasveja ja niiden osia.

Villiyrttien keräämisessä voi keskittyä yksittäisten kasvin osien keräämiseen sen sijaan, että keräisi aina koko kasvin. Tällöin juuret kannattaa kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, aamulla tai myöhään illalla ja ne pitäisi kerätä aina täydenkuun tai vähenevän kuun aikaan, jolloin niissä on eniten voimaa. Lehtiä voi kerätä vuoden ympäri mielellään nuorista kasveista, sillä vanhentuneissa kasveissa ei ole enää paljon parannusvoimaa. Paras aika kerätä lehtiä on aamu, mutta aamukasteen pitäisi olla jo kuivunut. Lehdet on parasta kerätä kasvavan kuun aikaan poikkeuksena kuitenkin nokkonen, joka pitäisi kerätä ainoastaan vähenevän kuun aikaan. Kukat tulisi kerätä, kun kasvi on täydessä kukassa ja mielellään aurinkoisella säällä keskipäivällä. Parasta olisi kerätä kukat kasvavan kuun tai täydenkuun aikana, mutta talven varalle kukat kannattaa kerätä vähenevän kuun aikaan, sillä silloin ne kuivuvat varmemmin. Hedelmät ja siemenet kerätään aina kypsinä ja yleensä loppukesällä tai syksyllä mielellään kuivalla säällä. Ne tulisi kerätä laskevan kuun aikaan.

Kuivaaminen on erinomainen keino säilöä villiyrtit. Villiyrttejä voi myös pakastaa. Kuivatut villiyrtit ovat helppokäyttöisempiä kuin pakastetut, mutta pakastamalla säilytät yrttien maut parempana. Kasveja voi kuivata kuivurilla, sähköuunissa, saunan jälkilöylyissä, talouspaperien välissä hyllyn päällä tai kimppuina roikottaen naulasta talon seinustalla. Metallilevyn päällä ei ole suotavaa kuivattaa yrttejä eikä kuivattuja yrttejä kannata säilyttää vuotta pidempään – voithan kerätä joka vuosi uudet yrtit. Oikea ajankohta varastoinnille on vähenevän kuun aika ja kuivatut yrtit säilyvät parhaiten tummissa lasiastioissa ja paperipusseissa valolta suojassa. Eri kasvien kuivumisajat voivat vaihdella. Kasvi on sopivan kuiva, kun se murenee helposti rutistaessasi sitä. Pakastamisessa tulisi muistaa kasvien huolellinen huuhteleminen. Tämän jälkeen ne voidaan kastaa kiehuvan kuumaan veteen n. 30 sekunniksi ja jäähdyttelyn jälkeen ne voidaan pakastaa ilmatiiviisti.

Rohtoyrttejä voidaan käyttää useilla eri tavoilla. Teet ja hauteet sopivat parhaiten eteerisiä öljyjä sisältäville nuorille kasveille. Keitteet sopivat parkkiaineita ja karvasaineita sisältäville kasveille, jolloin keittoaika on pidempi kuin teessä.  Vesiuutteet sopivat kasveille, jotka eivät kestä kiehauttamista ja keittämistä. Uutteet valmistetaan esimerkiksi laittamalla kasvit kylmään veteen yön yli ja jotkut pitävät niitä kuun- tai auringonvalossa lopuksi siivilöiden kasvit pois vedestä. Öljyuutteisiin käytetään esimerkiksi kylmäpuristettua oliiviöljyä ja tinktuuroihin taas kaadetaan alkoholia peittämään yrtit pariksi viikoksi. Erilaisia salvoja voi valmistaa sekoittamalla rohtokasvit pehmeään rasvaan vaikkapa kookosöljyyn. Tämäkin kannattaa suorittaa täydenkuun aikaan.

Villiyrttejä kerättäessä on syytä muistaa kohtuus. Kerää vain ne villiyrtit jotka varmasti tunnistat. Ota perusteellisesti selvää kasvin sisältämistä ainesosista ja sen käyttötarkoituksista. Aloita hyvin pienillä määrillä ja mielellään vain yksi kasvi kerrallaan jos et ole täysin oppinut yrttien rohdoskäyttöä. Pyydä asiantuntija-apua tai keskustele rohdoskäytöstä asiantuntijan kanssa mikäli aiot todella kohdistaa villiyrttien käytön tiettyyn terveydelliseen vaivaan. Olet aina itse vastuussa siitä, mitä suuhusi laitat. Muista myös, ettet kerää yrttejä enempää kuin on sinun tarpeesi. Niin säästät luontoa ja olet huomaavainen muita ihmisiä kohtaan. Tarkistathan, että keräämäsi villiyrtit eivät ole rauhoitettuja tai harvinaisia ja juuria kerätessä on oltava varovainen ettei kasvi häviä kokonaan kasvupaikalta. Luontaistuotekaupoista ostetut rohdosyrtit ovat aivan yhtä hyviä kuin itse keräämäsi, joten halutessasi käyttää rohdosyrttejä on ihan oikein myös oikaista hieman vanhoista perinteistä. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä itse!

Voit hankkia Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirjan edullisesti adlibris.fi kautta ja ohessa muita villiyrttikirjoja.

Viettelevät villiyrtit Jouni Toivanen

Viettelevät villiyrtit
Jouni Toivanen

Hulluna hortaan Raija Kivimetsä, Jouko Kivimetsä

Hulluna hortaan
Raija Kivimetsä, Jouko Kivimetsä

Villiyrtit Eija Lehmuskallio, Jouko Lehmuskallio, Sami Tallberg

Villiyrtit
Eija Lehmuskallio, Jouko Lehmuskallio, Sami Tallberg


Saatat tykätä myös näistä

Ei kommentteja

Kirjoita kommentti

Jatkamalla tällä sivustolla hyväksyt evästeet Lisätietoja

Tribe.fi käyttää evästeitä joka mahdollistaa sisällön personoinnin, tilastoinnin ja mainoksien esittämisen sivustolla.

Sulje